Ihmisen alituinen tiedon kaipuu ja pyrkimys parempaan elämään ovat ikiajoin saattaneet hänet matkaan. Matkan kohteena olivat tietotaito ja vauraus ja saavuttaakseen ne tiede ja sivistys valjastettiin palvelemaan kauppallista merenkulkua ja tutkimusmatkoja - ensin suurten meri-imperiumien lukuun ja myöhemmin ihmiskunnan yhteishyväksi. Purjeet olivat ensimmäinen suuri voimanlähde maailmantalouden kasvussa.
Tiivistettynä - purjeista tuli sivilisaation moottori. Vuosituhansia purjeet kuljettivat taloutta eteenpän. Ne kuljettivat mausteita, sokeria, teetä, puuta ja hoineointa kangasta merten yli, sitoivat yhteen mantereita ja loivat valtakuntia. Koggeista kravelleihin, Itä-Intian purjehtijoihin ja klipperlaivoihon laivat kasvoivat yhä isommiksi kaupan ja vallan kantajiksi. Hansa, Venetsia, Alankomaat ja Englanti olivat merten suurvallat. Purjeet olivat ensimmäinen suuri moottori sivilisaatioitten kehityksessä – voima, joka teki maailmasta globaalin.
Heinäluhdin päässä kurkkivat kaljaasi ja rahtisumppu.
HISTORIALLISET LAIVAT-huone on Tideon Talon ensimmäinen huone, jonne aikojen saatossa on kerääntynyt huomattava määrä laivamalleja, joiden yhteinen nimittäjä on kaupallinen purjemerenkulku. Ahvenanmaalaisten panos purjemerenkulussa on laajudessaan ainutlatuista - ahvenanmaalainen talonpoikaispurjehdus sai alkunsa jo ennen Gustaf Eriksonin aikaa. Tänne myös pihapiiri talonpoikaispurjehduksen varhaisista päivistä on livahtanut.
ITÄMERIHUONE, entinen lantala on perinpohjin puhdistettu ja varustettu isolla erkkeri-ikkunalla. Siellä purjehtivat "pohjoismainen" kaljaasi ELSA sekä rahtisumppu SIGRID, ensimmäiset isot 1:5-mallit. Lounaisessa Suomessa talonpoikaispurjehtijat matkasivat enimmäkseen yli Ahvenanmeren Tukholman seudun satamiin - siitä näyttelytila on saanut nimensä.
Vanhimman tunnetun kaukokappareitin sanotaan olleen Mesopotamian (Iran/Irak) ja Indus-laakson (nykyinen Pakistan) välillä. Kauppaa aloitettiin noin 3000 vuotta e.K. ja kauppatavarana oli ainutlaatuisia mausteita, kankaita ja jalometalleja. Noin 2000 e.K. Kypros astui areenalle viemällä kuparia Egyptin faaraoille. Foinikialaiset eivät olleet ensimmäsiä käymään kauppaa Välimerellä, se kunnia kuuluu kreikkalaisille saarikunnille, Minoan Kreetalle ja Mykonoksen Peloponnesokselle. Faaraot kävivät kauppaa Libanonin ja tarunomaisen Puntin kanssa, luultavasti Afrikan sarven ympäri.
Varmistaakseen merelliset kauppareitit, foinikialaisten strategia oli perustaa kauppa-asemia, jotka kehittyivät merkittäviksi kauppakaupungeiksi, pitkin Välimeren rannikkoa. Foinikialainen kauppamerenkulku kehittyi ja ylitti kaiken aiemmin tunnetun länsimaissa. Foinikialaiset kävivät myös kauppaa omilla tuotteilla, joista upeat, värilliset lasituotteet ovat tunnetuimmat. Foinikialaiset aakkoset ovat meidän omien länsimaisten aakkosten perusta. Raamatun nimi Biblia tulee Byblos-kaupungin nimestä, joka oli foinikialaisten suurimman kaupungin Tyren naapurikaupunki.
Mappa di Eratostene.
Phoenicia (Phoenician merchant ship).
1400-luvun lopulla hollantilaiset alkoivat uutterasti uudistaa ja tehostaa kauppalaivastoansa, ohjenuorana uusi, taloudellinen ajattelu. Toiminnan kulut olivat etusijalla joka käänteessä. Päämääränä oli pienemmät rakennuskulut, pienempi miehistö ja suurempi rahtikoko laivaa kohden.
Haasteen tulos oli flöitti-laiva, hollaniksi fluyt, ja se sai muut merenkulkuvaltiot tekemään seuraa. Flöitti rakennettiin ja sovitettiin kolmelle pääasiallisella kauppareitille: valtamerten liikenteelle Kaakois-Aasiaan, Välimerelle ja Itämerelle. Ensimmäset flöitit rakennettiin 1590-luvulla. Laivarunkoa pidennettiin ja tehtiin miltei tasapohjaiseksi syväystä vähentäen. Tämä oli erityisen tärkeää niille laivoille, jotka rakennetttiin Itämeren ja Suomenlahden liikennettä varten. Myös pääasiallinen tehtävä, kansainvälinen valtamerikauppa oli harkinnassa. Flöitti rakennettiin kevyemmäksi männystä, joka tuotiin Norjasta ja Baltiasta.
Flöitti loi pohjaa hollantilaisten suurenmoiselle valta-asemalle maailman merillä, Itämeri mukaan lukien 1600-luvulla ja 1700-luvun alkupuolella. Kauppa Baltian maiden ja Puolan kanssa antoivat suurimmat voitot. Tullimääräykset Juutinraumalla oli Saksan ja Tanskan jatkuvan selkkauksen syy. Hollannin maatieteellinen sijainti Biskajan ja Itämeren välillä antoi ilmeisiä kilpailuetuja. Hollanti oli johtaja laivanrakentajavaltio. Tuulivoimasahalaitokset tuottivat laivatelakoille lautatavaraa Norjasta ja Itämerivaltoista.
De Vrede van Amsterdam Flute ship Jutholmen wreck c. 1700
Malli on esillä päänäyttelyssä, tusinan verran eri aikakausia edustavien muiden mallien kanssa. Tämä laiva oli pienempi ja purjehti Pohjanmerellä ja Itämerellä. Isommat laivat purjehtivat useimmiten Kaakkois-Aasiaan , Kiinaan ja Maustesaarille (Molukit).
Purjevenesumpulla eli rahtisumpulla kuljetettiin elävää haukea isossa kalasäiliössä veneen perässä. Jahti oli pienempi rahtilaiva vain yhdellä mastolla. Kaljaasi puolestaan oli kaksimastoinen ja kuunari kolmimastoinen.
Kotitarvepurjehdus oli omien tuotteiden viemistä myyntiin suoraan kuluttajalle. Ahvenanmaan Brändöstä pääsi helpoiten Turkuun, mutta Tukholmaan ja Tallinnaankin mentiin usein. Tietyillä tuotteilla käytiin vaihtokauppaa. Esimerkiksi silakkaa vaihdettiin viljaan, useimmiten rukiiseen. Kotitarvepurjehdus oli osa omavariastaloutta, käteistä käytettiin harvemmin.
Purjehdus jatkui vuosisatoja muuttumatta merkittävästi. Syy: monopolia harjoittava Pohjanlahden kauppapakko ja kiltajärjestelmä, jotka suojasivat Tukholman porvaristoa kilpailusta.
Rahtimerenkulku sai lopulta tuulta purjeisiin. Loppuvuodesta 1925 laivanvarustajat perustivat oman pankin. Tavaraoita ja palveluja tarjoava saaristolaistalous henkii kaikessa usko tulevaisuuteen.
Kiltajärjestelmä oli lakkautettu jo 1840-luvulla . Nyt yrittäjille syntyi tilaisuus seistä omilla jaloillaan. Unelma rahtimerenkulusta omalla laivalla saattoi toteutua. Purjehdus pienehköillä jahdeilla, ensin Itämerellä ja myöhemmin myös Pohjanmerellä, hallitsi nyt pienten saaristokylien taloutta aina sotavuoteen 1940 asti. Torsholmassa ja Lapossa jahtipurjehdus jatkui jopa 1960-luvulle.
Lapon ensimmäiset tunnetut jahtikipparit olivat Pellaksen Anderssonin veljekset, jotka kävivät rahtikauppaa omatekoisella kaljaasilla muutamana vuonna 1750-luvulla Pohjanmaan ja Tulholman välillä.
Samalla tilalla tehtiin uusi yritys 1800-luvulla rahtisumpulla, sekin omatekoinen.
1850-luvun alussa veljekset Henrik och Karl Gustaf Nordberg, Norrgårdsin tilalla, hankkivat kaljaasin Fortuna. Nyt purjehdukset saavat tuulta. Henrikistä, joka oli naimisissa Fiskössä, tulee liikkeellepaneva voima kunnan jahtikippareiden keskuudessa. Talonpoikaispurjehduksen kultakausi saatettiin alulle, ja se kesti aina sodan syttymiseen 1939.
1800-luvun loppupuolella Brändön ja muiden kuntien jahdit kävivät vilkasta kauppaa Itämerellä.
1870-luvulla ostettin kaksi kuunaria, joista isoin John, 330 rekistertonnin alus liikennöi aika ajoin Arkangelsk - Englanti linjalla.
Kaljaasi ELSA Itämerihuoneessa.